Welcome to my life

morjenstaaaaa

alotin tuossa uuden blogin vähän uudella sisällöllä. ehkä mun ei enää tarvi näin vanhana purkaa kaikkee pahaa oloo samanlailla tänne niinkon joskus, mutta ehkäpä tännekin vielä eksyn päivittään elämääni sen minkä tältä uudelta postaukselta ehin :)

tervetuloo uudet ja vanhat

http://wtflaura.blogspot.com/

Oon tässä jo jonkin aikaa miettiny, että mitä mä haluan mun elämältä. Oon miettiny erilaisii juttuja. Ei mulla vielä oo sillain kiire, että voinhan mä olla töissä, mutta en tiiä mitä sitä haluisin ees tehä. Kaikki on niin harmaata tuolla tulevaisuudessa. Harmaata massaa josta sit ne kirkkaan värisii vaatteisii pukeutuneet ihmiset pääsee johkin kouluun ja töihin sillä aikaa kun mä kuljen mustissa ja etin itteeni. Kuljen käsi pystys mut kukaa ei anna puheenvuoroo.

Mä yritän aina duunissa hoitaa mun duunit sillee ettei muiden tarvii kärsii siit mitä mä teen, ja ettei muitten tarvii tehä mun duuneja. Silti mä tunnen mun niskas kokoajan painetta kaikist asioista. Meillä töissä on paljon uusia tekijöitä, eikä niiltä ei voida vaatii samaa kun meiltä jotka on tehny enemmän ja pitemmän aikaa jo samoja juttuja. Musta tuntuu, et mä oon niitä niin sanottuja hyviä työntekijöitä joihin voi luottaa ja joihin kohdistuu paineita vaikkei sitä tarkoteta suoranaisesti menevän niin. Aina sitä kuitenkin on ne jotka tekee oikeesti ja sit ne jotka tekee vähän sitä sun tätä. Enkä mä tarkota että meillä ois paskoja ihmisii töissä, ne paineet vaa jakautuu erilailla ja toiset niinko mä, otan ne paineet sillee hnkilökohtasina ja halun saada kaikki tehtyy, ko taas toiset vaan on ja käy siellä ja tekee mitä täytyy.  Mä haluisin välil vaan olla se uus joka erottuu joukost, koska se ei osaa, siit puhutaan, se saa tehä virheit, sille ei huudeta heti ja se voi vaa nostaa kätensä pystyy ja huutaa äänee ettei se osaa ja joku opettaa sitä tekee erilailla.

Mitä sult odotetaan ja kuka odottaa,
kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa.
Kun täällä varmaa ei oo muu kuin kuolema
ja aarteet matkalle ripoteltu harvaan.
Olis aina parempi tietää kuin arvaa,
mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan.
On vaikee opiskella jos ei kiinnosta,
vaikee hymyillä jos mikään ei innosta.
Tähdätään siihen et saataisiin kiitosta,
kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis.
Seiskaluokalla muistan kun sanottiin,
et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaan ammattii,
mä oon kakstoista ootteko tosissanne,
antakaa mun leikkii ikäisteni lailla.
Pikkutytöil meikkii äitinsä lailla
ja molemmilla sama vaiva.

On vaikee tehä mitä vaan jos ei kiinnosta. Tänkin oon huomannu usein töissä. Mua ei kiinnosta, mut tähtään siihen et saan kiitosta ja et voin olla ainakin ite tyytyväinen siihe mitä on tehny. Haluisin et siellä muutkin tekis niin, mutta ei. ei vaan jaksa kaikki tehä kun ei nappaa. Pitäis varmaa hankkii joku oikee ammatti… Tein just yhteishaut ja totesin että mä en oikeesti tiiä mitä mä haluan tehä. tai joo tavallaa tiiän et haluun niit kaikkii mitä hain; tiedotusoppii, radiografiaa ja sädehoitoo, tietojenkäsittelyä, elokuvan ja teeveen koulutusohjelma, mutt ko on nii vaikee päästä et en ees viitti hakee tosissani ja mulle on ihan sama vaikka oisin viel töissä toisen vuoden perää. oon aatellu et seki vois olla ihan jepa.

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.

Mä en taida kulkee ihan siihen suuntaan mitä useat ihmiset multa odottaa. Mä en taida tehdä asioita joita mun pitäis. Teen niitä juttuja mitä mun eteen tulee. Innostun niist jutuist mist innostun ja en voi muuta. Oon irrallaan. Nyt kun oon tuomaksen kanssa, mä huomaan että mä oikeesti haluisin vaan päästä pois kotoo, muuttaa omilleni vaikka olis tiukkaa. kyllä sitä nyt aina pärjää oon sitä mieltä! Oon miettiny muutamii juttuja mitä mun pitää hankkii vaikka toiset kyllä sanoo että mun ei kannata haalii kauheesti kaikkee, mutta mä meinaan ostaa tietyt jutut valmiiks. tässä vähän mitä puuttuu:

kahvinkeitin, haluan mokkamasterin
vedenkeitin
sohva, haluan ikeasta sellasen valkosen
pyykin pesukone
keittiön pöytä ja tuolit, ehk kannattaa hankkii vast ko tiän minkä kokonen mahtuu
tehosekotin
silitysrauta
silityslauta
pakastepurkkeja
keittiöpyyhkeitä
leikkuutauta
mittakipot, en osaa mitata mitää ilman
kauhoja ja muita ottimia; riikka vie mut ikeaan ostaa niitä HIII 8)
tarviin uuden kirjahyllyn
fööni

Mutta kyllä koulun käynti kannatti,
hyllyn päällä pölyttyy ylioppilaslakki.
Se on ollut mulle just ja vaan sitä, lakki,
olis ollut edes ylioppilastakki,
niin sil olis voinut pärjätä tääl,
nyt saa vaan lakki päässä värjötellä.
Ei sovi kouraan, ei pääse itteensä toteuttaa.
Eläminen täysil ei tarkota et sun pitää elää nopeeta.

Mä katon kavereita ympäril, monil jo lapsii,
koko ajan syntyy lisää osal jo kakski.
Toiset yrittää ja toiset tyrii tääl,
niin et mahdollisimman nopee eroon siit pyritään.
Lapsi on lahja, ei itseoikeus,
silti abortti enemmän sääntö kuin poikkeus.
Saa mut pohtii itteni siihen asemaan,
tanssinko riemust vai alkasko masentaa.
Elämä sormien välissä kuin vettä,
tässä pitäs alkaa miettii eläkettä.
Koitetaan nyt päästä ensin kolmenkympin yli.
Kyllä mäkin haluun perheen ja vaimon syliin,
mut se näyttää monesta kulmasta maailmanlopulta.
Anna mulle aikaa älä hoputa.
Nuoruus pitää kokee se pitää elää,
ryömitään ja sitten kävellään.

En osaa päättää haluanko muuttaa kangasalle vai tampereelle. :C
toivon et ens kerralla valitan täällä siitä että mullon tiukkaa omassa kotonani eikä että marisen kotona asumisesta…

see ya. L

en oo ehtiny kirjoittaa pitkäääää aikaan oikeen mitään. ei mulla kyllä oo ollukkaa oikeen mitään mitä oisin kirjottanu. ehkä sekin päivä vielä tulee kun mä taas suunnistan tänne ja vuodatan jotai tosi tärkeetä. älkää pelätkö, en mä ole unohtanu blogaamista.

moi lateksi :) kirjauduin sun blogiin ja nyt kirjotan tänne :D omg

oli kiva ilta! oikeesti!

jos ens kerralla sit tanssittaiski

t. janud

TERVE. oon töissä. kyllä. kello on 20 yli viis aamulla ja kyllä minulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin istua töissä koska olin yövuorossa ja seuraava bussi menee kotiin tunnin päästä. ärsyttävää. mutta niin totta. haluaisin moittia paunun busseja siitä, että ne on nykyään saatana aina joko myöhässä tai sitten ne lähtee liian aikasin eikä ne oo aikataulussa. vituttaa tommonen. miten voi ehtiä bussii jos se ei ees lähe aikataulussa. vittu.

mulla on ikävä.

hyvää huomenta ja yötä maailma. nukkukaa rauhassa meikä menee siivoon että pysyy hereillä.

Dangerous feelings break out my soul
It's just the meaning of being alone
I need you here wherever you are
I need you now to take me so far
I wanna run like the speed of the sound
I was somewhere , I 'm sure you're around
You give me now the meaning of life...

With you I'm feeling alive
Ooooooo...

Why you're lookin' like that
I'm burning like fire
I wanna be higher
Just let me know
Why you're lookin' like that
You're driving me crazy
You're lookin' amazïng

INNNA-AMAZING

mun tekee aina niin mieli mennä tanssii ko kuulen tän biisin. ei muuta moro.

Vittu. Sillä on ehkä hyvä alottaa tää postaus, sillä tällähetkellä oon sairaslomalla ja jalka on kipeä. reuman takia jalka on ny si ko jalkapallo tai siis polvi on, ja kipeä ja kokoajan tykyttää. Oon tässä tänään ja eilen kohdannu taas tän maailman moneen epäkohtaan joista koen että täytyy saada valittaa.

Ensinnäkin, jumaliste miten se on niin vaikeeta kattoo kelloo. Jos tullaan töihin, miten ei osata tulla niin paljon aikasemmin että keritään hyvissä ajoin vaan tullaa viimetipassa ja myöhässä. Jos töissä pitää olla vaatteet päällä valmiina alottaan työt kun kello näyttää vaikka tasan 11 niin eikös se ihan maalaisjärjellä enempää miettimättä sillon saakeli tarkota että ollaan niin paljon aikasemmin töissä kun on tarvis että ehitään vaihtaa vaatteet ja työt alkaa klo 11 tasan, eikä nii että tullaa 5 yli ja aletaa sillo vaihtaa niitä vaatteita. Ärsyttää myös se, että bussikuskit ei ihan oikeesti osaa kattoo kelloo. Jos aikataulussa ukee 16:05 niin se bussi lähtee mun mielestä sillon 16:05 eikä esim 16:00. tajuun kyllä että vidaa myöhästyy mutta vittu ei sitä ny aikasemmin silti saa lähtee, koska ihmiset laskee pysäkille ehtimisensä sen mukaa mitä aikatauluissa lukee ja ei ne ehi jos bussi on ajoissa liikkeellä. ja tää ei oo yks eikä kaks kertaa kun näin käy. terveisiä vaan TKL:lle je Paunulle täältä kangasalta että haistakaa vittu.

Toiseks: Minkä ihmeen takia sitä sanotaan että soita sitten vaan heti jos siltä tuntuu jos näin ei kuitenkaa si loppujen lopuks ookkaa. Meinaan mä eilisen päivän aikana soitin 7 kertaa TAYS:sii reumalle että pääsisin kun polvessa on niin nestettä että en pysty oleen töissä. Mulle vastattiin kerran???? ja seki väärällä osastolla. ja sain sitten jonkun toisen numeron, niin sitten se ei ollu enää toiminnassa. kiitti. tänään sitten päätin että vittu mää meen itte käymää siellä, niin ne sanoo mulle että meille o vähän näiden extemporejuttujen kanssa sillain ettei oikeen pysty venyyn. no mitä vittua se sitten tarkottaa että SOITA JOS ALKAA NÄYTTÄÄN SILTÄ kun ne ei 1) vastaa puhelimee 2) edes pysty ottaan sillain sisää 3) eivät tiä itekkää miten pitäis menetellä.

Kolmanneks haluisin vielä avautua siitä, että minkätakia sitä töissä huudetaan jos otat saikkua??

sulla monia taitoja paras niistä on taito olla mun kanssa
se ei varmaan aina oo hirveen helppoa
sä oot mun kulta se on niin hienoa
mikään kullan määrä ei pysty mittaamaan sun arvoa mulle
teet mulle hyvän olon
mä teen sulle hyvän kolon johon sä voit käpertyy
se on tässä mun kainalossa
paikka jossa sä voit levätä

Saurus kaunis.

Huomenta maailma. Taas Tuomas nukkuu : D se on kylä sulonen kun se hymyilee välillä nukkuessaan. myyty.
Ärsyttävä flunssa päällä. tää ei lähe sitte millää. oon ny kaks viikkoo yskiny ja niistäny ja kärsiny kuivasta nenästä ja tukkosesta olosta ja korvien särkemisestä ja kurkkukivusta ja vittukun en jaksa enäää. haluun tän vaann nyt pois että voin ihan rauhassa taas valittaa jotain muuta ko paskaa olooni. Ei vaa, ei mulla ny oikeestaan oo mitään mistä valittaa. oon aika tyytyväinen noin suurinpiirtein tähän elämääni. tykkään siitä että ei oo kauheesti suunnitelmii eikä paineita tulevasta, oon vaan ja katon mitä tulee nenän eteen :>

Äitistä mun tekis kyllä mieli vähän marista. mutta en viitti, koska se vaan on sellanen ja se on aina ollu ja tulee aina oleen. kuitenki kaikki sujuu paremmi ny ko ennen eikä mulla sillain oo paha olla kotona. helppoo kun asuminen ei maksa mitää.

ps. Mitä nörtti tekee, kun tarvitsee raitista ilmaa? - Avaa Windowsin.

se on pojalla hedari ja hirvee väsy. Nyt se nukkuu mun sängyssä tuossa vieressä. Ja on ehkä vähän suloinen. Nukuin itekkin viimeyönä ihan hullun huonosti mutten saanu aamullakaan unta vaikka tulin kotio ajoissa kun tumppi llähti kouluun. Jännää.

mua vähän loukkas äsken tuossa kun äiti sano että me pidetään tuomaksen kanssa kauheeta meteliä. Ärsyttää koska me ei ees olla paljoo meillä. Ja lisäks se viel kyseli et ollaanko valittu toisemme koska molemmat puhuu paljo. No ei? :D vaikka se kyllä on yks syy miks viihytään yhessä kun ollaan niin saöanlaisia. Ärsyttää että toi ei ikinä osaa amtaa mun olla onnellinen vaa kaikki pitää pilata tommosella ärsyttämisellä,

Mä en tässä lähiaikoina oo ihan kauheesti viihtyny himassa. Tai ei se siitä  kiinni ettäkö en viihtyis mutta en van oo ollu kotona. oon ollu paljo töissä ja siitä vaan sit himaan ja siitä tuomakselle. ei tuu koton kauheesti oltua. täällä on jotenki helpompi olla, vaikka kyllä mua aina välillä ahistaa et jos meijän mutsi skitsoo siitä ett oon täällä liikaa muttei se ny oo ainaka viä sanonu mitää. en usko että se sitä haittaa. sen ei ainakaa tarvi kattella mua eikä kuunnella mun ja hannan tappeluita. eikä aina huutaa että “LAURA KUULOKKEET!” ton tumpin iskä on nii plajo rennompi ko meijän mutsi. se ei ikinä kitise mistää toisin ko meillä aina kaikki valittaa jostain ja ikinä ei oo hyvä. tässä pari päivää sitten oltiin meillä yötä, ja illalla oli ihan semmonen olo että ei vittu kun ottaa oikeen päähän olla kotona. no, kai se nyt ottaa jos aletaan valittaan esim: oltiin tumpin kanssa eräänä viikonloppuna meillä käymässä niin mutsi soittaa mulle sunnuntaina että kuinka oon jättäny tiskit laittamatta :o no mitä vittua, ne tiskit oli siellä altaassa ko mentiin meille ja käytettiin tasan kahta kuppia.

aika on kulunu ihan hullun nopeesti. eikä mulla oikeestaan oo mitään suurempaa valitettavaa eikä postattavaa muuta kun nyt se että meijän porukat on ihan ylitiukkoja joissain asioissa ja se ärsyttää mua. ja se että työt on paskaa mutta en voi oikee ottaa lopputiliäkää ko en mä selvii jos ei mulloo rahaa. yhy.

yhestä asiasta mun on pitäny tai tehny mieli kirjottaa tässä hetken. oon vittuuntunu koska nyt kun mulla oikeesti menee pitkästä aikaa taas hyvin, mä huomaan että pari mun kaveria, tai no kaveria ja kaveria, toinen on mun serkku ja toinen on lähinnä vaan tuttu nykyään, ei jaksa tai pysty oleen enää samanlailla mun kanssa ko ennen. serkku suuttu jostain ihan kummallisesta asiasta mikä oli oikeesti vaan läppä eikä enää vastaa mulle puhelimeen eikä oo liiemmi ite soitellu. en ymmärrä mitä vitun järkee koska ollaan puhuttu ennen kaikista asioista. ihan kaikista. ja koska nykyään ei puhuta se on niin outoo. tää toinen taas on loukkaantunu ilmeisesti siitä, että mä haluan jatkaa mun elämää enkä jaksa olla enää mikää kela. tajuan sen että se sattuu kun asiat muuttuu itelle huonompaan suuntaan, mutta mä en enää jaksa sitä paskaa mitä oo jaksanu jo jonkun aikaa. saa nyt riittää se, ja jos sitä ei pysty sulattaa nii minkä mä voin sille? en varmaa mitää. koska en voi olla kaveri yksinäni. ja tääkään sankari ei enää puhu mulle mitään. vitun ärsyttävää kun lakataan puhumasta. minkä ikäsiä oikeesti taas ollaan, vittu jotain 12? NOT.

ihanaa kun mun kone on rikki niin te ihmiset säästytte turhilta postauksilta. hehehe. :ppp

-laura.

ps. työvuorolistat on perseestä. inhoon vittu subia. kiitos ja moro.
pps. TUOMAS <3

yritin keksiä mitä laittasin otsikoksi, että voisin kuvailla tätä mun olotilaani. Siellä lopputulos. Mulla on helvetin hyvä olla, mutta tänään mua masentaa. Ehkä tää on se perinteinen mikä iskee aina välillä, mä veikkaan, koska ei mulla sillain ole mitään erityistä syytä miks mulla olis paha olo.

Tumppi on niin kiva. En tajua miten oikeesti on voinu läydä meikäläisellä tällänen joulu. Se osaa ajatella asioita ja puhua niistä. ollaa monesti jo puhuttu siitä ihan ääneenkin, että on niin jotenki hienoa puhua kaikista asioista, niistä vaikeistakin, eikä tunnu siltä että ois jotenki kauheeta: päi vastoi. on niin helppoo puhua ihan kaikesta ja ollaa aikalailla kiinnostuineita samoist asioista mikä on hauskaa : ) kumpikin kuitenki yrittää kuunnella myös niitä juttuja mistä ei tajua mitää, ainahan niitäkin on. tumppi selittää jostain autoista ja ajattelen että JAAHAS EN TAJUA MITÄÄ muttei se oo mua ainakaa haitannu, se on vaa hauskaa ko en tiä jtn muka ihan yksinkertasii juttui ja sit mulle saa selittää ja vääntää rautalangasta. :–D kaks nörää keskustelee aika usein näissä meijän kesksuteluissa, oon huomannu. seki on hauskaa. varmaa joku sivullinen naurais meille. mut tässä kuitenkin se hauskin juttu musta on se, ettei meistä kumpikaan näytä suuremmin ulospäin siltä että on seminörä :DDDD

Oikeestaan mun on pitäny päivittää tänne yhest jutusta mikä liittyy siihen, että ollaan hengailtu sillain suht vähän aikaa. Musta on ollu ihan huippua esim viime viikolla hengailla tuomaksella melkein koko viikko. olinko mä kaks yötä kotona. ja tuomaksen äijä ja veli oli miettiny että muutanko mä niille….. en ny ainakaa viä vaikka välillä näyttääkin ihan siltä että meijän mutsi haluaa musta eroon. hahaa. se on jännää, että mullon ihan kokoajan ollu tuomaksella sellanen olo ettei kukaa aattele että mitä vittua toi ny on täällä aina. on ollu kauheen hyvä olla tuomaksella. mulla on kyllä muutenkin tuomaksen kanssa ihan sairaan hyvö olo kokoajan. ehkä siks mua vähän pelottaa, että tää loppuu ihan liian nopeeta. tuomas kyllästyy tai sattuu jtn ja kaikki menee vituiks. en toisaalta jaksa ressata, tumpilla on sellanen vaikutus, mikä on hyvä ( ei ressiä, ei paniikkikohtauksia!!!!).

tykkään siitä, että mulla on hyvä mieli. mutten siitä, että mua ärsyttää nää iltavuorot ihan perkeleesti. ja masentaa ettei me nähä kunnolla. viikonloppuna juu, mutta nyt viikko menee enemmän ja vähemmän perseelleen koska tuomas on päivällä töissä ja meikä illalla. JIPI. oon niin ihastunu tohon ihmiseen, ja ehkä kuulostaa tosiaan sen viikon jälkeen naurettavalta mutta  must tuntuu et mä oon rakastunu. en keksi  mitään muuta mikä tekee tälläsen olon. jos tää nonstop hymyily tänäänkin vaikka mua masentaa johtuu jostain muusta niin haluan tietää että mistä. Mikä muu muka on parempaa tällähetkellä mun elämässä.

-Haluan sen Septemberin uuden biisin :ccccc t laura

ps. olin ihan O_o :ooooo ko tuli joku mainos lapsista eiko se oliki sen leffan missä niillon 12 lasta mainos ja sit tuomas sano ääneen että eih ei lapsia, yks vaan sit joskus. khihi. miten tuntuu et kaikki osuu jotenki kohalleen!

pps. “MITÄ VITTUA SÄÄ TEIT?!” “sori?” :’DD <33

Mistähän mä alottasin. Ois niin monta juttuu mist voisin kirjottaa ihan vaikka vaan siks että yleensä jaksan vaan angstata tänne mutta nyt ehkä voisin kirjottaa jotakin positiivista välillä.

Mulla oli tässä pari päivää sitten sellanen olo et mun pää on ihan tukossa kun mullon niin paljon kaikkia asioita mitä miettin ja mitä vaan pyörii mun mielessä enkä voi tehä niille mitään. Huomaan ettei se ajatteleminen aina auta. Vaikka kuinka miettii jotain juttuja, ne ei silti selvii. Välillä taas jutut ratkee ihan sillee itestään. Nyt mä kuitenkin ajattelen jotain ihan muuta kun sitä, että mun pää on ajatuksista tukossa. Pikemminkin mulla on pitkästä aikaa niin hyvä olo, että tuntuu ihan oudolta. ollaanhan me ihmiset sillee perusonnellisia tai sit vaan vittuuntuneita johonkin, mutt tää on ihan jotain uutta.

En jaksa alkaa kirjottaan kaikkee mitä tässä nyt on sattunu sitten viimesen postauksen, vaikka asetelmat on kyllä muuttunu ihan hyvin. oikeestaan, voisin kertoo vaan sen että oon ollu rikki, koska janika oli sairaalassa, oon ollu taas helvetisti töissä ja oon iha kypsä tohon ressaamiseen ja sit tässä on vahingossa OIKEESTI vahingossa käyny semmonen hyvä juttu.

Se juttu on muistuttanu mua taas siitä miten mun elämä on oikeesti muuttunu tässä muutaman vuoden aikana. en oo tietosesti muuttanu sitä, mutta niin vaan on käyny. huomaan että oon ihan hymy korvissa kokoajan ja en osaa olla mitenkään päin. en tiiä mitä tekisin ko oon yksin vaikka on sata asiaa mitkä pitäis hoitaa. en jaksa kattella itteeni esim töissä kun van virnuilen siellä vaikkei mulla siellä mitenkään erityisen hauskaa oo ollu : D. on jännää miten joku ihminen voi muuttaa taas asioita. tehä must sellasen, nauravan oman itteni, minkä mä hukkasin sillon ajat sitten itestäni. oonhan mä tietty nauranu, mutten sillain ko ennen. kun ihminen menee rikki se ei korjaannu ennen ko ne haavat on sulkeutunu ihan kokonaan ja nyt must tuntuu et se viimenenkin taakka mu hartioilta on pudonnu. mä en enää välitä. ja joo tää kuulostaa ihan kipeeltä mutta niin se menee.  lukekaa saakeli vanhoja nii tajuutte tänkin jutun.

luulin tässä hetkisitten että tunsin jotain, mutta jos olisin sillon tienny, että musta nyt tuntuu tältä niin olisin unohtanu samantien. on uskomatonta miten parin vuoden tauon jälkeen voi jotenki melkein heti alkaa tuntua tältä. ehkä se on sattumaa, mut vitun hyvä tuuri sitten vissiin koska en tiiä mikä siinä on että oon osannu valita ne paskat päältä viime aikoina, mut nyt tuntuu silt et oikeesti ois jotain ihan muuta. ollaa niin samanlaisii, aatellaan asioita samal tavalla ja mikä on hienoo jo näin uudes jutussa: me voidaa puhua kaikista asioista. on hei vähän hienoa huomata, että mukava ja ihana ihminen osaa kaikekn hyvän päälle vielä puhua asioista. eikä vaan oo niinko ei kiinnostas tai välttele sitä puhumista. mä oon tottunu siihen, että voin puhua asioista niinko ne on, ja täst ei tulis mitää jos en vois. sama pätee myös siihen, että jos en voi olla sitä mitä mä oon just sellasena kun mä oon, voi hyvänki jutun unohtaa; nyt ei tunnu siltä. ei tarvii feikata eikä miettii mitä puhuu eikä mielistellä eikä mitään. helppo vaan olla. vaikka tää on ihan tuore juttu, must tuntuu vaan niin hyvältä sun kanssa. en mä tiiä mitä tästä tulee, mutta ei sillävarmaan ole väliä, koska tää tuntuu näin hyvältä. tuomas mä tykkään susta <3

ei mulla varmaan muuta <:

- LAURA

Mä olen ennenkin kirjottanu siitä miten saatan itseni tai pikemminkin löydän itseni oudoista tilanteista. Huomaan että mun elämässä tapahtuu yhtä sun toista ja sit kohta mietin että mitä vittua taas kävi :–D
Kirjotan tästä koska huomaan että mä oon tässä jo hetken taas miettiny tätä viimesintä tapausta ja aattelin vähän pohtia tätä asiaa.

Juttelin just Janikan kanssa ja tajuan että en oikeesti tunne ketään ihmistä joka kokoajan löytää ittensä tilanteista joissa ei voi muuta ko miettiä että mitä ihimettä??? Mä oon sellanen. täytyy myöntää. Oon aina ollu kiltti ja puhelias ihminen ja muutenkin tosi ulospäinsuuntautunu. Mulla on paljon kavereita, tosi hyviä ystäviä ja ne on viel kaikki aika eri ikäsiä. Toiset on mua nuorempia, minkä kyllä usein huomaa. Ja toiset on saman ikäsiä ja toiset sitten taas reilusti vanhempia ja vähän vanhempi. Kun aattelee että mä oon 19, täytän 4 kuukauden päästä 20 niin nää mun kaverit kenen kanssa pyörin 16-> johkin 30 : D Töissäkin meitä on niin monen ikäsiä.. Tämän kerroin siksi, että selkeesti eri porukassa tehään eri juttuja. Muttei mulla silti oo oikee mitää sanomista siihen vaikuttaako ikä mitään. Koska kyllä me muun muassa Katin kanssa ollan hölmöilty monesti ja Vili nyt on aika vanha ja senkin kanssa olen joutunu huomaamaan että MITÄ VITTUA TAAS TAPAHTU ihan liian monta kertaa.

Monesti teen juttuja, ja sit vast jälkeenpäin mietin et oliko taas hyvä juttu. Vaikka oon paljon töissä, kerkiän silti tekeen kaikkee tyhmää, oon huomannu. Jos mä en miettis, mä luulen että oisin monesti useemmin löytäny itteni esim näiden meidän heppakerhon kokoontumisien jälkeen jostain ihan muualta kun kotoa. Ei sillä että mä oisin jotenki hakenu sitä tai toivonu, mutta kun siinä vaan usein tuntuu käyvän niin että kun antaa vaan mopon lähtee käsistä niin se lähtee si aika lujaa mettää. Eikä se oo hyvä juttu että ei tiedä mitä tekee. Kyllä välillä voi mennä ja tulla ja tuulettua ja olla pleksit mutta ei aina ja pitää silti olla joku joka kattoo perään.

Aina ei kaikki kuitenkaa johdu musta, ja se vasta onkin perseestä. Toiset ihmiset ei aina ajattele mitä ne tekee. Voisivat, koska kun mä alan kikkaileen mä mietin mitä teen, en toimi vaan päättömästi ja tee niinko hyvält tuntuu. Koska sillon usein sattuu. Myönnän että tähänkin liittyy sellanen juttu mist en oo ihan kauheen ylpee, mutten mä silti kadu sitä yhtään vaikka siinä ois voinu sattuu mua ja paria muuta. Kuitenkin, loppujen lopuks kun on kyse siit mitä kaks ihmistä tekee, pitää oikeesti molempien olla sitä mieltä että nyt tehää näi ja näi ja sillä selvä kävi mite kävi. Jos taas ei oikeen kumpikaa tiiä mitä täss ny tapahtuu, niin ei siinä oo mitää järkee jos siinä on molemmat van hetken mukana. Ei voi leikkiä toisen tunteilla, eikä voi vaan hetkee tehä asioita näin ja sitten yhtäkkii päättää että vitut. Mua sattuu aatella, että pojille se on usein ihan sama milt tytöistä tuntuu sillon ko niitä ei enää kiinnosta. Tai ainakin se tuntuu just siltä, että pojille on ihan sama ja tytöt poraa sit jälkikäteen.

Vihaan sitä, että mun pitää kuulla juttuja jälkikäteen jotain mitä oon tehny, tai mitä on käyny. Koska arvatkaa vituttaako sellanen että oot kuvitellu asioiden olevan näin ja sitten yhtäkkii ne ei ookkaa yhtään niin. Kyllähän se on totta että mielipiteet muuttuu mutta en ymmärrä miten ne voi muuttua niin nopeesti ja miks sitten ei voida sanoo suoraa.

Mistä se johtuu että mulle tapahtuu kaikkee? kertokaa mulle? Koska mä en aina jaksa ymmärtää mitä ihmeellistä siinä on mitä teen että huomaan taas aattelevani että mitäs mitäs. Ja ei, en edes harkitse kirjoittavani tänne niist jutuista mitä mulle on tapahtunu. En halua selittää mun yksityiselämääni koko maailmalle. Haluisin kyllä selventää parii juttuu, mut en haluu kirjottaa kaikist ihmisit nimillä. Pitää laittaa joku raja siihen mist voi kirjottaa ja mistä ei.

Nukuin tänään pommiin. Kerkesin kyllä sitten toiseen bussiin ja ehin töihin. Aika pelastus kyllä. Mä en jaksa enää näitä aikatauluja, ne on niin syvältä. Mullon aina välillä sellanen olo kun aamulla herään, että olis niin ihana vaan jäädä siihen sänkyyn ja herätä sit kun mun elämässä tapahtuu jotain muuta kun töissä ravaamista tai suunnitelmien peruuntumista. Suunnittelen kaikkee, mut mikää ei onnistu. “Herättäkää mut maanantaina…”

Jos mun pikkusisko tulee raiskatuks tässä lähiaikoina, mä en halua kuulla. Mä oon nyt sanonu sille miss porukoiss sen kannattaa liikkuu aj et kannattaako sen liikkuu kangasalan horomiesten kanssa. NOT.

oon ihan poikki. en jaksa nyt ajatella mitä mun oikeestaan piti kirjottaa ees.

Pyhimys -  Herätä mut maanantaina
Asa - Pojat teki soppaa

- loppuuks tää koskaa, laura

Mulla on hyvä mieli. Hyvä olo. Ei oo suuria murheita eikä kauheen pahasti töitä nyt. Kaikella tapaa menee ihan hyvin, mutta silti mua ärsyttää.  Mistä se johtuu? Miksi mä en vaan voi olla hyvällä mielellä ja unohtaa sitä että mä ny en voi saada kaikkiin asioihin vastausta.

Oon taas niin vatvonu näitä mun asioita mun mielessä, etten enään tiedä mitä itekään haluan. Haluaisin niin kovasti vaan olla hetken aidosti taas onnellinen. En tarkota ettenkö olis onnellinen näinkin jollain tapaa, mutta tarkotan sitä, että haluaisin olla onnellinen jonkun kanssa. Onnellinen mun sydämessä. Se on välillä niin palasina et osa siitä jää kotiin kun palatvaan murenee käsiin kun lähen johkin. Enkä mä tahallani oo hankkinu itteeni sellasiin tilanteisiin et mua sattuis, kuka nyt niin tekis? Usein ne miehet ei vaan tajua mitä ne tekee enkä mä osaa ees vihata niitä vaikka mua kohdellaan paskasti.

Mulla on aina välillä ihan outoja olotiloja. Tässä lahiaikoina en oo oikeen tienny mihin kuulun. En tiiä mikä mun paikka on töissä. Enkä tiiä mikä se on kotona. En tiiä mihin porukkaan kuulun mun kavereiden kanssa nykyään. Tiiän kyllä että mun kaverit on mulle tärkeitä muttei mulla oo niille aikaa tai sitten nähään tosi vähän muutenki. Ehkä mä ressaan siitä johonkin kuulumisestavaan liikaa ja ko oon miettiny sitä niin vissiin tulee vaan lisää sellanen olo että ei kuulu mihinkään.

Olin lauantaina nuortenillassa sellasessa porukassa jossa kyllä melkein kaikki mut tunsi uusia lukuun ottamatta. se oli hauskaa taas pitkästä aikaa kun oli nin paljon porukkaa ja hauska meno. Asia miksi tästä kuitenkin kirjotan liittyy siihen että näin siellä mun vanhan tutun jota en oo kauheesti nähny lahiaikoina ja se sano mulle että oon kuulemma laihtunu ja muuttunu ja näytän erilaiselta nykyään kun ennen. se oli jännää. koska musta näytän samalta aina, ja en mä oo tajunnu että multa ois lähteny mistää mitää, vaikka on mun työhousut ollu isot mulle jo jonkin aikaa mut oon luullu et ne vaan venyy töissä. Ja tää mun tuttu on semmonen tyyppi, että se sanoo yleensä aina kaikki suht suoraan, eikä yritä kaunistella asioita. oon ollu hämilläni siitä asti. miten pajon se voikaan vaikuttaa kun sanotaan jtn positiivista toiselle! Haluaisin oikeesti tietää oonko sitten muuttunu niin paljon jossain puolessa vuodessa :oo

- Laura

ps. meillon töissä ILKKA tettipoikana
pps.  Mikä mua oikeesti vaivaa.